Miksi ravitsemustiede kiinnostaa minua?

Jokaiselle voi tulla mieleen kysymys miksi jokin tietty juttu juuri silloin sattuu jotain kiinnostamaan enemmän kuin aikaisemmin. Jokin saa huomion kiinnittymään ja tutkimaan asioita perusteellisemmin ja onkia pintaa syvemmin. Oma kokemus – tai ehkä se on enemmänkin sen kokemuksen puute ja siihen haetaan vastauksia. Näin ainakin omalla kohdallani.

Miksi siis kohdallani nyt ravitsemustiede ja kaikki enemmän tai vähemmän siihen liippaavaa kiinnostaa? Oma, muutama vuosi takaperin todettu raudanpuute ja viime talvena todettu raudanpuute ilman anemiaa jälkikasvullani. Siinä ovat syyt, ja tämä ”jälkikäteen on hyvä viisastella” -asenne, mikä usein tulee eteen. Mutta ajatuksenani on enemmänkin (toivottavasti) säästää muita käymästä samaa polkua ja huomata kuinka julkinen puoli aika helposti nostaa kädet pystyyn – syystä tai toisesta. Mutta käydään ensin historiaa läpi ja sitten miten siitä menty eteenpäin. Muut kirjoitukseni ravitsemustieteeseen liittyen vanhat ja uudet, tukevat ajatuksiani sekä ovat suoria löytöjäni mitä olen tässä vuoden aikana netin syövereistä etsinyt tietoa ja tutkimuksia. Ihmisen keho on todella mielenkiintoinen ja monimutkainen siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kesällä 2018 mietinnässä oli vähän kaikkea, poika oli pari vuotias (vajaa kun kerran syksyllä 2016 syntynyt) ja itse mietin miten kaikki nyt olikaan mennyt. Asuimme vielä silloin Suomenlinnassa ja ihmettelin välillä, että kun tuntuu hiukset lähtevän, jalkoja kramppaa ja väsyttää ihan hirveästi. Pakko jaksaa kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa – näin ajattelin ja näin yritin toimia. Kävin lääkärissä ja hän määräsi verikokeisiin, tuloksena oli ferritiini 21 ja Hb 128, eli omalle kohdalleni tuli silloin tietoihini vain Maltofer 300mg/pvä. Mitään puhetta ei silloin tarkemmin ollut jatkosta. Lääkäri sanoi vain, että syö näitä nyt ainakin pari kk…

Ensimmäiset verikokeeni jonka johdosta päädyin syömään rautalisää, raudanpuute ilman anemiaa.

Silloin kesällä 2018 ei ikävä kyllä tullut missään vaiheessa mieleeni, että mitenkäs tuo minun silloin vajaa 2v poikani? Mikäköhän hänen tilanne oikein saattaa olla? Ei vielä muutamaan vuoteen. Söin sitten ohjeiden mukaan salmiakilta maistuvia Maltoferin purutabletteja. Sitä en muista kuinka nopeasti pääsin nostamaan sen siihen 3 tablettia päivä, mutta muutamien viikkojen kuluttua naapurinikin Suokissa sanoivat, että hiuksenikin näyttävät paremmilta. Olin siis kyllä aika loppu tuolloin, sekä henkisesti että fyysisesti…

Seuraavan kerran kun asiaa mietin, niin aikaa oli mennyt muutama vuosi välissä. En edes tajunnut (siis tiennyt) että tilannettani olisi jollakin tavalla pitänyt jo siinä vaiheessa kesällä lähteä seuraamaan sekä hoitamaan. En ennen kuin nyt. Vasta 2021 vuoden tammikuussa aloin miettimään, että minkäköhänlaisessa jamassa kehoni on. Mietin ns vuosihuoltoa etenkin nyt kun on yrittäjä ja puoli vuosisataa häämöttää koko ajan lähempänä. Päätin käydä tekemässä mahdollisimman laajan tutkimuksen mitä vereni minulle kertoo. Vertailin eri labroratorioita ja lopulta päädyin ottamaan Puhdin paketin jota täydensin muutamilla lisäjutuilla ja varasin ajan Synlabin näytteenottoon. Alla olevaan taulukkoon otin vertailuksi, mitä reilu kaksi vuotta aikaisemmin oli tutkittu. Lisänä oli siis kaikkea mahdollista maksa-arvoista kolestroliin.

B-Hb131g/l117-155g/l
B-HKR41%35,0-46,0%
B-Trom229 E9/L150-360 E9/L
B-Eryt4,38 E12/L3,9-5,20 E12/L
fB-Leuk3,7 E9/L3,4-8,2 E9/L
E-MCH29,9pg27,0-33,0 pg
E-MCHC320 g/l320-335 g/l
E-MCV93,6 f82,0-98,0 f
S-CRP, herkkä0,20 mg/l
Ferrit55,9 10,0-150
S-D-2544 nmol/l>75,0 nmol/l
S-Mg0,64 mmol/l0,71-0,94 mmol/l
Osa labratuloksista 13.1.2021

Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo syönyt No75Gold -kollageenivalmistetta reilun vuoden, tai ainakin jotain siihen suuntaan. En todellakaan ollut ottanut sitä päivittäin tai edes aina muistanut, pääsääntöisesti kuitenkin yritin sen muistaa aina ottaa. Tuotteeseen tutustuin Kansanlääkintäseuran seurantakoulutuksen aikana ihan loppuvuodesta 2019 ja päätin silloin ottaa sen tuotevalikoimaani sekä itselle käyttöön. Yhdessä päiväannoksessa kun on 100mg ferrofumaattia sekä 100mg C-vitamiinia kaiken muun namin lisäksi (mm 250mg kollageenia). En ajatellut tuotetta silloin suoranaisena rautalisänä, vaan lähestyin aihetta enemmänkin kollageenivalmisteena. Mutta siis melkein joka päivä 100mg rautaa oli kuitenkin ehkä jollain tapaa nostanut varastorautaani myös tuon aikaisemman muutaman kk tankkauksen lisäksi. Eli siinä välissä on ollut nyt laskennallisesti reilu vuosi, kun en ottanut rautalisää. Syksy 2018 – loppu vuosi 2019.

Tässä vaiheessa aloin miettimään poikani tilannetta. Olihan sitä neuvolassa kysytty, että olenko huolissani hänen puheesta. No en ollut, olin ymmärtänyt ”kaikkien” puheista, että pojille puhe tulee myöhemmin mitä tytöille. Ja taidot eivät kehity samanaikaisesti; joko kielellinen tai motorinen. Lisäksi mihin minä olisin verrannut?? Eihän minulla ole mitään pohjaa tai käsitystä, mikä on normaalia kehitystä ja mikä nyt vain tulee ns normaalilla viiveellä. Lopulta neuvolasta laitettiin sitten jonoon puheterapiaan ja olimme kuitenkin käyneet syksystä 2019 puheterapiassa ja ajan mittaan todettu, että siellä on puheen viivästymistä. Testien mukaan tasan vuoden ikäisistään. Motoriikan suhteen karkeamotoriikka oli ja on haasteellisempaa joten sen suhteen olemme myös nyt jonossa nyt myös toimintaterapiaan. Kaikki nämä ja paljon muuta; kalpeus, tummat silmän aluset, ruokahaluttomuus, levottomuus… laittoivat pikku hiljaa mieleni miettimään, että mikä voisi olla poikani tilanne rauta-arvojen suhteen.

Aloin kaivamaan tietoa ja etsimään netistä erilaisia lähteitä ja tutkimuksia. Törmäsin mm Esa Sopin kirjoituksiin ja tilasin hänen kirjansa ”Rauta on kova aine”. Kyseinen kirja on ihan huippu ja laittaa miettimään, että mikä mättää nyky lääketieteessä ja etenkin täällä Suomessa. Noh, anyhow. Kun olin saanut omat tulokseni, aloitin kyselemään neuvolan suunnalta, että epäilen poikani olevan raudanpuutteinen – liian moni oire täsmää ja olin myös kaivanut Belgiassa raskausaikanani tehdyt verikokeet esiin. Etsin tietoa kaikesta mahdollisesta mitä omat tilanteeni ovat milloinkin olleet ja nyt vasta useampaa vuotta myöhemmin osasin lukea myös raskausaikanani otettuja verikokeita – sen sijaan että olisin vain siirtänyt ne seuraavaan muovitaskuun. Raskausaikainen raudanpuutos oli myös yhtenä perusteena miksi halusin että myös poikani ferritiini mitattaisiin + se, että hän oli todella pitkään rintaruokinnalla ja ei todellakaan saanut mitään rautalisävalmistetta 6kk ikäisestä eteenpäin.

Belgiassa tutkittiin joka kolmanneksella täydelliset verikokeet, ne olennaiset raskauden aikana ja ramppasin siellä verikokeissa joka kk koska minulla ei ollut toksoplasman vasta-ainetta veressäni, joten minulta oli vähän kuin kaikki herkku myös kielletty + valmiit salaatit ihan missä muodossa tahansa:
25.3.2016 Hb oli 138, ferrit 96 ja saturaatio 22%, transferrini 3,1
9.5.2016 Hb 127
16.6.2016 Hb 122
14.7.2016 Hb122, ferrit 61 ja saturaatio 11%, transferriini 4,0

Mielenkiintoistahan noissa labroissa oli se, että Belgiassa ferritiinin viite-arvot ovat 60-150, niiden ollessa Suomessa jopa niin alhaisista lukemista kuin 10 tai 15??!! Hb 120-150, saturaatio 15-60% sekä transferritiini 2,0-3,6 g/L. Eli näin jälkikäteen katsottuna, niin jo heinäkuussa olin raudanpuutteinen saturaation ja transferritiini arvon ollessa liian alhainen / liian korkea vaikka Hb ja ferrit näyttivät olevan Suomen mittapuun mukaan vielä ”hyvät”. Näistä lukemista meni kuitenkin vielä muutamia kuukausia ennen kuin poika syntyi 7.10.2016…

Mutta takaisin poikaani. Kysyessäni mahdollisuutta saada verikokeet ja tutkimukset raudanpuutoksesta, vastaus oli aika tyhjentävä: neuvolassa hoidetaan normaaliin kasvuun ja kehitykseen liittyvät asiat ja terveyskeskuksen puolella sairaudet. Ja aika pitäisi varata siis terveyskeskuslääkärille, jotta hän arvioisi tarpeet labroihin. Päätin kävellä Synlabin toimistoon kysymään miten saataisiin silloin 4 vuotiaalta otettua verikokeet, koska netissä niitä ei Hämeenlinnan toimipaikkaan pystynyt varaamaan. Syy selvisi kyllä siinä näytteenotossa – pidin kiinni melkein myös jaloillani pojasta, että saatiin näytteet otettua, mutta se onnistui kuitenkin. Hämeenlinnassa kun on vain yksi henkilö näytteidenotossa, muissa kaupungeissa voipi olla useampia jolloin tätä kiinni pitämistä on varmasti helpompi järjestää…

"Haluaisin siis että pojaltani otettaisiin verikokeet ja tarkastetaan ferritiini, D- ja B12-vitamiini, cpr:n ja verenkuvan lisäksi. Itselläni on tällä hetkellä anemiaa D-vitamiinin suhteen. 2  vuotta sitten oma ferritiini taso oli 21 - en yhtään tiedä mitä se on ollut sitten itse raskauden aikana, mutta ilmeisesti ei silloinkaan mitään erityisen hyvää, eli voisi jopa ajatella että välttämättä ei ole arvot olleet kohdillaan missään vaiheessa meillä kummallakaan. " 19.2.2021

Poitsun labrat tulivat 25.2. ja kiikutin itseni niiden kanssa heti varaamaan aikaa tk:n päivystyksestä lääkärille.
-> Hb 130 – ihan ok, mutta ferrit 7,7, Herkkä Crp <0,12; B-12 >146; S-D-25 85,5

Terveyskeskuksen lääkäri ei oikein ollut samaa mieltä kanssani, vaan hän olisi passittanut meidät tyytyväisenä kotiin, koska ihan terve poika. Mutta korjasin tilanteen kertomalla että alle 10 ferrit tulee hoitaa vaikka ei olisi oireita, alle 15 jos on oireita. Tässä vaiheessa hän kysyi olenko alan ihmisiä… Joka tapauksessa, hän lupasi tämän jälkeen kysyä / konsultoida asiaa ja palaavansa asiaan. Lähdimme pojan kanssa kotiin ja päästyäni netin ääreen etsin ensimmäisen mahdollisen lääkärin yksityiseltä puolelta joka voisi nopealla ajalla ottaa meidät vastaan – ihan etävastaanotto.

Sain varattua seuraavalle päivälle lääkäriajan Mehiläiseen Jukka Vakkilalle. Puhelu oli lyhyt alle 20min ja olin lähettänyt jo etukäteen labratulokset hänelle Mehiläisen salatussa järjestelmässä. Eihän asiassa ollut siis yhtään mitään ihmettelyä. Olisiko ollut noin tunti Vakkilan kanssa käydyn puhelun jälkeen kun sain soiton tk:n lääkäriltä ja sanoi, että jos nyt haluan niin voimme aloittaa rautahoidon pojalle…

Pojalla on selvä raudanpuute ilman anemiaa ja suositellaan rautahoitoa, kontr kliinisestä ja lab vasteesta 1 kk päästä. rec apteekkiin.

Jukka Vakkila, Mehiläinen

Melkein päivälleen tasan kk myöhemmin kävimme poitsun kanssa Vakkilan määrämässä kontrollilabrassa 1.4.2021 tarkastamassa onko rauta yleensä edes imeytynyt. Ferrit oli pompannut lukemiin 46 ja Hb oli 132. Herkkää CRP ei ollut tällä erää, joten en oikein tiennyt iloita vai ei tuosta tuloksesta koska sitä oliko arvo noussut mahdollisen tulehduksen takia vai ei, niin ei nyt pystynyt osoittamaan. Seuraava verikoe oli 17.5.2021 ja siinä otettiin myös sitten keliakia ja muuta koetta, eli päästiin pois sulkemaan mahdollisuuksia. Ferrit sama 46 ja Hb 134. Seuraavan kerran kävimme pojan kanssa verikokeissa yhdessä 21.9.2021 ja silloin hänellä oli ferrit 47 ja Hb 136 + Crp alle 1.

Nyt jos katson tarkemmin perusverenkuvaa, niin näen siellä pientä, mutta selkeää muutosta. Esim E-RDW (red cell distribution width) kuvaa punasolujen koonvaihtelua. RDW lasketaan punasolujen kokojakaumasta ja se täydentää MCV-arvon tulkintaa. Normaalisti punasolut ovat kohtalaisen tasakokoisia ja RDW on matala (ks. viitealueet). Joissakin tiloissa punasolujen koko vaihtelee merkittävästi (=anisosytoosi) ja tämä näkyy RDW:n nousuna. Tällaisia tiloja ovat mm. raudanpuutenanemia (tai sen hoito), vitamiininpuutoksesta johtuvat anemiat sekä myelodysplastinen syndrooma.1 Fimlabin viitteissä alle 15% on 2-4 vuotiailla ok. Ja jos meillä on ollut kontrolliverikokeissa: 14,5%, 13% ja 12%, niin voimme todeta raudanpuutteen muuttuneen suotuisammaksi ja näin todentaa vaikka itse ferritiini arvo ei ole juurikaan muuttunut, mutta RDW laskenut, niin tilanne on korjaantumassa.

Nämä ovat siis syyt miksi lähdin vuosi sitten tarkemmin kaivautumaan ravitsemustieteeseen ja etenkin puutostiloihin. Omakohtainen puute ensin raudassa muutama vuosi takaperin, mitä ei hoidettu sitten lopulta kontrolliin saakka sekä vuosi sitten aloittamani tutkimus mikä ja mitkä seikat voisivat olla poikani tilan takana. Helppoa loogista päättelyä kun otan ensin itseltäni verikokeet ja sitten mietin mitä voisi olla pojalla. Tietäen, että vaikka olemme sekasyöjiä, niin tässä taloudessa ainoa hevi-ruoka mikä menee pojalta alas on banaani sekä kasvissosekeitto & pinaattikeitto/-letut. Kasvikset, marjat, hedelmät kypsentämättä ja soseuttamatta keitoksi ei mene alas. Mitkään hillot ja vastaavat eivät myöskään, joten mistä hän silloin saisi ko ravinteita. Punaista lihaa suostuu syömään melkein vain pakottamalla. Päiväkodissa suostuu maistamaan ruokia ja hänen maistaminen tarkoittaa kielellä koskettamista. Joten siinä on turha lääkärin kysellä ollaanko kasvis vai sekaruokavaliolla ja todeta, että sittenhän saa kaiken ruuasta kun ollaan seka syöjiä. No ei se nyt ihan noin mene. Jos itsellänikin on D:n ja Mg puutokset olleet vuosi sitten vaikka minä sentään syön myös hevi puolen tuotteita…..

Tässä siis enemmän kuin vähän perusteita ja motivaatiota tutkia syvemmin mitä ravitsemustiede pitää sisällään ja miten eri vitamiinit, hivenaineet ja ravintoaineet vaikuttavat kehoomme ja toimintakykyymme.

Raudanpuute on edelleen maailman tunnetuin ja laajimmalle levinnyt kansakunnan keskuudessa oleva puutos tai puute. Näistä asioista sitten taasen lisää seuraavissa blogeissani kaiken muun ohella 🙂

Viitteet:
1. https://fimlab.fi/tutkimus/5935 perusverenkuva, haettu 13.2.2022